Omassa parisuhteessani kesti tolkuttoman pitkään tajuta, että odotin puolisoni olevan jeesusmainen elämäni prinssi ja ritari, joka ratkaisisi puolestani haastavat asiat, näkisi sisimpääni ja tuntisi minut paremmin kuin minä itse. Olisi vielä loputtoman kärsivällinen ja ihmeidentekijä ja uhraisi itsensä minun puolestani.

Vähänkään kehityspsykologiaa lukenut ymmärtää, että tyttölapsen elämässä mieskuvat, jumalakuvat ja isäkuvat ovat kietoutuneet alitajuntaan suloiseksi kudelmaksi. Ja jos ei kykene aikuistumaan myöskään parisuhteessaan, jää ikuisesti lapsenkaltaiseen asemaan odottaen tyytymättömänä jotakin sellaista mikä ei ole todellista, ja jos hetkittäin olisikin, se ei vastaisi omiin vääristyneisiin kiintymyssuhdetarpeisiin.

Itsensä tuntemisen vaatimus on ehdoton edellytys parisuhteen jatkuvuudelle. Ja ehkäpä onnelliseen elämään ylipäätään. Joka ei tunne itseään, ei kykene tasavertaisiin ihmissuhteisiin, koska silloin asettaa suhteelle epärealistisia odotuksia, ei näe omaa peilikuvaansa saati omia varjojaan. En sano, etteikö jo varhainkin voisi kehittyä hyvä itsetuntemus, eikä vasta iän karttuessa kuten ehkä yleensä, mutta on yhtä sääli nähdä vanhojakin ihmisiä, joiden itsetuntemuksen opettelu on jäänyt alkumetreille. Silloin ongelmat ovat aina muiden, tai ongelmat ovat aina marttyyrin oma syy  ja maailmankuva pysyy muutenkin mustavalkoisena. Kun itseänsä opettelee tuntemaan, edessä on paljon epämiellyttäviä totuuksia, mutta myös uskoakseni rikastuttavia yllätyksiä.

Näin Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä on hyvä mietiskellä uskontoni päälle päin miesvoittoista historiaa (Jeesus ei tullut perustamaan uutta uskontoa, ei kirjoittanut tai kirjoituttanut yhtään teosta- joten kristinuskonnosta puhuttaessa tarkoitetaan sitä järjestäytynyttä, valtarakenteiden täyttämästä systeemistä, joka muotoutui Jeesuksen jälkeen). Palaan siksi kirjoituksiin ja kertomuksiin siitä, mikä oli naisen ja Jeesuksen suhde. Miten Jeesus suhtautui naisiin?

Raamatussa kerrotaan evankeliumiteksteissä naisista, jotka kohtelivat Jeesusta kuin hän olisi ollut sulhanen tai rakastaja - ja Jeesus salli heidän tehdä niin.  Miksi näin? Esimerkiksi kohtaus, jossa huonomaineinen nainen tulee rikkaaseen taloon bileisiin, jossa Jeesuskin on. Ei puhu mitään, mutta kumartuu Jeesuksen paljaiden jalkojen juureen, pesee ne kyynelillään ja kaiken kruununa kuivaa ne hiuksillaan. Tuohon aikaan kunniallinen  juutalaisnainen ei paljastanut hiuksiaan kenelle tahansa - ainoastaa miehelleen makuuhuoneessaan - ja se oli sinällään siis hyvin intiimi teko. Muutoinkin toisen jalkojen peseminen omilla kyynelillä- mikä tunnekuohu naisella on ollut!  Kerrotaan, että hän ei lakannut suutelemasta Jeesuksen jalkoja. Ei sanota että Jeesus olisi edes käskenyt hänen lopettaa moinen käytös. Lopuksi hän voitelee Jeesuksen jalat.

Toisessa kertomuksessa toinen nainen, Lasaruksen ja Martan sisar Maria, Jeesuksen ystävä - kunniallinen nainen, voitelee Jeesuksen pään hävyttömän kalliilla nardusöljyllä, joka on säilötty alabasteripulloon. Nardusöljy valmistetaan nardus-kasvin juurista, joita kasvaa Himalajan rinteellä. Sitä käytetään tänäkin päivänä erilaisiin vaivoihin: ihottumiin, kuukautiskipuihin, hiivatulehdukseen, selluliittiin ja yllättäen: terminaalihoidossa rauhoittamaan kuolevaa. Kaksituhatta vuotta sitten se oli ylellisyyttä, johon vain todella rikkailla oli varaa. Perimätieto kertoo, että sitä lahjoitettiin suurena rakkauden osoituksena rakastetulle. Ei siis kenelle tahansa ystävällekään.

Nainen kaataa rakkaimpansa hiuksille koko alabasteripullon sisällön. Vain osa olisi ollut turhaa, sillä saadakseen alabasteripullon auki se piti rikkoa. Siihen aikaan oli tapana myös tehdä kuolevalle viimeinen voitelu. Nainen voiteli Jeesuksen vähän ennen tämän tulevaa kuolemaa, mutta ei ehkä tietoisena kuoleman vaan muun sisäisen pakon - rakkauden -sanelemana. Jeesus oli niin rakas ja ihana, että rakkauden osoitukseksi piti tuhlata oma perintö - vastasihan pullollinen kallista nardusöljyä työmiehen vuosipalkkaa.

Mietin, kuinka ihmeellinen persoona minun pitäisi tavata, että menisin ja käyttäisin kaikki säästöni tai perintöni (tai minun tapauksessani ottaisin pankkilainan) jotta voisin ostaa parasta ja ihaninta hänelle, jota rakastan?

Luen internetin maailmasta, että huijarirakastajia on edelleenkin ja he saavat ikäneidot pauloihinsa ja luovuttamaan siten säästönsä. Sellainen tuntuu käsittämättömältä.

Mutta siltikin, ettenkö voisikin rakastaa tällä tuhlailevalla asenteella puolisoani ja lapsiani ja muitakin? Ei rakastaa pihistellen, vaan anteliaasti. Ei rakkautta kaiketi ole tarkoitettu säästettäväksi, pantattavaksi tai edes ansaittavaksi? Rakkaus voisi olla kuin omenapuu, jonka tuottamassa omenassa on monta uuden omenpuun alkusiementä - ei vain yhtä! Jokaisessa voikukassa on kymmenittäin uusien voikukkien alkuja. Jokaisessa koivun norkossa on jälleen kymmeniä, ellei jopa satojen uusien koivujen aihioita. Sellaista rakkautta luonto näyttää.

Tämä kaikki minulle tuli mieleen kun katsoin erästä lyhytdokumenttia, joka oli tehty maassamme monen tuntemasta julkkisnaisesta. Tuo kohublondi oli julkisuuden häpäisemä, lokaan tallottu, kansan naurama. Hänen nimensäkin oli jo vitsi.

Mietin, että Jeesuksen perässä taisivat kyynelillään ja hiuksillaan puuhastella juuri hänen kaltaisensa aikansa kohublondit. Naiset, joita yleinen mielipide ei kohdellut kunnioittavasti. Naiset, joita kunniallisemmat naiset saattoivat katsoa alaspäin ja naiset, joita niin ikään kunnialliset miehet saattoivat katsoa alaspäin, samalla kuin ottivat heistä huvin ja hyödyn irti.

Katsellessani häntä, näen hänet polvistuneena Jeesuksen jalkojen juureen, itkemässä ja kuivaamassa pitkillä vaaleilla hiuksillaan Jeesuksen jalkoja kuiviksi. Itkemässä haavojaan, elämäänsä, rikotuksi tulemista, kaltoin kohtelua, vääriä valintoja, surua, ikävää… Ja itkemässä rakkauttaan Jeesukseen, joka katsoo häntä kohti ja näkee hänet.

MInulle kristinuskossa on juuri tästä kyse. Naisesta, joka on menettänyt kaiken, saa itsekunnioituksensa ja arvonsa takaisin. Rakkaudesta joka ei katso ulkoiseen, kulisseihin, keskiluokkaiseen tekopyhyyteen tai älylliseen kikkailuun. Rakkaudesta joka katsoo ulkokuoren läpi, läpi tekotukan ja -ripsien, läpi kauneusleikkausten ja botoxin, läpi paksun ihomaalin, läpi aivan sen kaiken, joka on suojana ihmisen ja toisen välillä.

Nainen sanoo videolla että yksi häneltä puuttuu ja se on rakkaus. Hän esittää videon lopussa rukoushuoneella esirukouspyynnön: että saisi rakastavan miehen ja parisuhteen. Että saisi perheen ja lapsiakin jos Jumala suo.

Tuo pyyntö kosketti minua syvästi. Että hänkin saisi ihmissuuhteen, jossa lihaa ja verta oleva ihminen näkisi hänen sisimpäänsä ja pitäisi sitä kauniina.

Ja mitä Jeesus sanoo sille tekopyhälle oikeassaolijalle, kunnon uskovaiselle kun tulee kyse huonomaisesta naisesta? -Hän saa paljotkin syntinsä anteeksi, sillä hän rakasti paljon.  Sillä hän rakasti paljon.